Ilahduta-haaste

Pitkän kiireisen kevään jälkeen tulin kurkkaamaan mitä blogiini kuuluu ja olin saanut mintulta (mintun-makuun)haasteen tällaiseen ihanuuteen. Yllätykset ovat aina ihania! Kiitos siis minttu! :)

HAASTE: Ilahduta bloggaajakaveria

Säännöt ovat yksinkertaiset:

- Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot haasteen säännöt ja haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). Jos haluat, ylläolevaa kuvaa saa vapaasti käyttää postauksessa!

- Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, laita ilahdutusasia vireille. Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

- Voit tottakai ilahduttaa myös haasteessa jo mukana olevaa bloggaajakaveria, mutta silloin haastetun ei tarvitse enää itse haastaa uusia kirjoittajia. :)

Katsotaan, kuinka moni bloggaajakaveri ilahtuu! :)

HAASTAN:

- Maarit Yritys

- Koboltti 1

- Nainen.kuvastimessa

- Mayo

 

Lisätkää kommentti tähän postaukseen, niin tiedän ketkä lähtevät mukaan.

Aikuinen ja lapsi

Mahtavaa vuodenalkua kaikille! Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni tätä ajatusta. Helposti sitä ihmisenä kyynistyy ja into ja ilo häviää kun ikää tulee. Kuitenkin into, ilo ja leikkimielisyyskin tuovat elämään sitä valoa mitä moni kaipaa. Kaikki ei olekaan niin vakavaa. Koska minulla on lapsia, on minulla myös hyvä tekosyy välillä kirmata pienen tytön kanssa käsikädessä, vain koska se on hauskaa. Hypimme myös toisinaan kadulla olevien kaivonkansien tai lammikoiden yli. Tätä en ehkä itsekseni kehtaisi niin pidäkkeettömän iloisesti nauraen tehdä ellei mukana olisi se ihana tekosyy. 

Mutta miksi on niin nolottavaa nauttia elämästä kuin pieni lapsi? Eihän se ole keneltäkään pois jos iloitsee niistä pienistä asioista! Normatiivinen oletus aikuisuudesta kuitenkin tuntuu olevan ihmisten omassa päässä se, että vastuullinen aikuinen ei käyttäysy sillä tavalla. Tuskin moni aikuinen, nähdessään lapsensa kanssa leikkivän aikuisen, ajattelee tätä vastuuttomana, mutta varmasti ähes yhtä moni, nähdessään itsekseen kulkevan aikuisen hyppimässä kaivonkansien ylitse, ajattelee tämän olevan joltain osin vajavainen. Mutta onko tällä toiminnalla mitään tekemistä vastuullisuuden tai normaaliuden kanssa? Ensimmäinen ajatus kun luultavasti on: tuo ei ole normaalia. Mikä sitten edes on normaalia? Kuka meistä on se normi joka on mittatikkuna sille, mitä on normaali aikuisuus?

Entä se vastuullisuus? Siitä kertoo kuvan "aikuinen mielessäsi". Vaikka innostuu leikkimään ja iloitsemaan hetkestä, ei silti tarvitse unohtaa omaa vastuullista asemaansa. Leikkiä voi kunhan muistaa leikin rajat. Aikuisena on vastuussa omasta, mutta myös muiden turvallisuudesta. Lisäksi täytyy ottaa muutenkin muiden tunteet ja ajatukset huomioon. Kuitenkin, niin pitkään kun toiminta ei vahingoita ketään fyysisesti, sosiaalisesti, emotionaalisesti tai psyykkisesti, jokaisella pitäisi olla vapaus leikkiä! Uskon että tässä on myös avain myöteisempään asenteeseen! Itselläni, ainakin lätäkköjen yli hyppiessä, suulla on taipumus pyrkiä kohti korvia ja silmät alkavat heijastaa auringon valoa.

Nautitaan siis lapsen sydämestä ymmärtäen kuitenkin vastuu. Ihanaa vuotta kaikille!

Elämän helmet

Mitäpä tästä pidempään selittämään. Kauniit muistot ja ihanat asiat sydämessä kantaa pidemmälle, kuin viha ja katkerat ajatukset.

Linnut

Syksy tekee kovasti tuloaan. Huomaan myös että oma elämä on vaatinut paljon viimeisten kuukausien ajan, enkä ole ehtinyt päivittää blogia. En ole kuvaamaankaan ehtinyt läheskään niin usein kuin olisin halunnut. Paljon kauniita ja mielenkiintoisia kuvauksen kohteita kyllä on ollut. Niin myös ajatuksia elämästä.

Linnut ovat kuvaukseni kestosuosikkeja. Rohkea Punarinta ei lähtenyt kameraa pakoon, vaan katsoi kiinnostuneena kohti kun kuvasin sitä. Lähti vasta sitten pois, kun itsekin aloin tehdä lähtöä. Samoin varpuset joita kuvasin taas kännykän kameralla, eivät säikkyneet vieressä olevaa kuvajaa. Varpuset olivat niin lähellä että olisin yltänyt halutessani koskettamaan niitä.

Ajtuksia tähän lintuteemaan löytyisi vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi vapaus, joka usein liitetään lintuihin. Samoin huolettomuus. Linnut eivät kerää mitään pahanpäivän varalta vaan vaikuttavat elävän hyvinkin hetkessä. Luen parasta aikaa kirjaa jossa kirjoitetaan hetkessä elämisestä. Ja ajatukseni jonka voisin näihin kuviin liittää on se, että "Älä mieti mennyttä. Älä tulevaa. Mieti hetkeä tätä ja talleta se muistoihin.

Kaikki hetket eivät ole helppoja ja unelmaa täynnä, mutta uskon että jokaisella on hetkellä on tarkoituksensa ja opetuksensa.

Kesä

Näköjään ajatuksetkin on lomalla näin kesällä. Tässä kuitenkin muutama kuva kesältä omasta puutarhastani. Ihanaa kun lämpöä vielä riittää. Kyllä sitä ehtii taas palella. Oikeastaan monenlaista väistämättä tulee ajateltuakin, mutta kuvia joihin ajatukset sopisivat edes jotenkin, en vain ole onnistunut nappaamaan. Ehkä hetkestä nauttiminen on se jota itse olen tietoisestikin halunnut vaalia. Syksyn tullen kun tulee taas paljon asioita pyöritettäväksi, niin nyt kesä on ollut ihanaa viettää aikatauluitta ja suurempia suunnittelematta.

Iloitse kukista poluillasi

Kukat eivät kestä loputtomasti, joten kannattaa nauttia niistä silloin kuin ne antavat kaikkein kauneintaan. Elämässäkin on eri vuodenaikoja, joten oma ohje itselleni on nauttia niistä kesän hetkistä, jolloin luonto on vehreä ja täynnä kukkia, jotta voin sitten syksyn ja talven pimeimpinä hetkinä kaivaa muistoista ne hetket jotka elin keskellä kesää. Se auttaa jaksamaan kylmyyden ohi ja saa odottamaan taas uutta kesää.

Kaunista

Näin sateisena kesänä ei ehkä tule heti mieleen että ulkona olisi kaunista. Taivas on harmaa ja kun uskaltautuu pihalle, niin vastauksena on viileä suihku. Toisaalta kun alkaa katsomaan tarkemmin, voi ehkä huomata miten pienet timantit kimmeltävät heikossa valon hohteessa. Joskus aurinkokin paistaa maahan putoilevien timanttien läpi. Ja mikä tärkeintä sade antaa elinvoimaa myös luonnolle. Ei se ehkä sittenkään ole hullumpaa kun sataa. Vaikka edelleenkin pidän enemmän niistä aurinkoisista ja lämpimistä
 päivistä. :)

Auringonsäde

Sain isältäni viime syksynä Akillejansiemeniä ja ne saivat jo syksyllä kovan kasvuvauhdin päälle. Nyt sitten saan nauttia sen upeasta kukinnosta. Minulla ei ole hajuakaan mitä lajikkeita minulla on penkissä sekoitettuna, mutta innolla ja ilolla seuraan mitä sieltä seuraavana puhkeaa auringon lämmittäessä kukkaan.

Auringolla on ihmeellinen voima saada kaikki kasvit kasvamaan lämmöllään. Tietenkin tarvitaan myös hiukan sadetta jotta elinvoima on taattu. Uskon myös ihmiselämässä siihen että aito lämpö ihmiseltä toiselle, auttaa jaksamaan vaikeinakin aikoina. Siihen ei vaadita hienoja sanoja ja suuria tekoja. Vain pieni ele siitä että välittää tai yksi lohduttava sana. Vain se pieni auringonsäde jotta pimeyden keskellä on jotain jota kohden kulkea.

Ikuisena maailmanparantajana (muka, mitä se parannus sitten lieneekin) ajattelen: olisi mahtavaa jos edes joku tämän postauksen lukija veisi myös auringonsädettä eteenpäinkin. Pieni hymy vieraalle ihmiselle voi kummasti lämmittää.

Paljon aurinkoa jokaisen kesään!

Kukat puhkeavat kukkaan

Meidän kirsikkapuuhun tuli tänävuonna ihan valkoisenaan kukkia. Saa nähdä saanko myös satoa siitä, kun viime vuonna tuli hyvin heikosti. Minusta oli vaikeaa keksiä tähän nimenomaiseen kuvaan mitään oikeasti hyvää ajatusta, mutta halusin kuitenkin laittaa kuvan tänne sillä mielestäni siitä tuli aika hieno. Lopulta kuitenkin keksin ajatuksen jolla on myös hiukan syvempikin merkitys kuin vain se konkreettinen. Erityisesti tämä ajatus kertoo myös minun tahtoasenteestani tulevaisuutta kohtaan.

Unelma

Viimein sain hankittua uuden koneen ja vielä ladattua siihen kuvankäsittelyohjelman, jolla voin kirjoittaa näitä tekstejä kuviin. Paljon asioita on mahtunut pienen ihmisen elämään tänä keväänä ja sekin on ollut yksi syy, miksi en ole oikein ehtinyt ja jaksanutkaan päivittää tätä blogia. Paljon ajatuksia kuitenkin on elämä herättänyt minussa ja tässä nyt yksi niistä.

Uskon ttä unelmat ja haaveet auttavat ihmistä jatkamaan eteenpäin. Valitettavasti vain hirveän usein ihmiset vähättelevät omaa kykyään toteuttaa niitä unelmia. Olen useammin kuin kerran kuullut jonkun sanovan, että "se on vain unelma". Eivät kaikki haavet välttämättä toteudu koskaan, mutta et voi tietää mikä haave toteutuu ja mikä ei, ellet uskalla koskaan kokeilla saavuttaa niitä.

Ihanaa loppukevättä ja alkavaa kesää!