Kaunista

Näin sateisena kesänä ei ehkä tule heti mieleen että ulkona olisi kaunista. Taivas on harmaa ja kun uskaltautuu pihalle, niin vastauksena on viileä suihku. Toisaalta kun alkaa katsomaan tarkemmin, voi ehkä huomata miten pienet timantit kimmeltävät heikossa valon hohteessa. Joskus aurinkokin paistaa maahan putoilevien timanttien läpi. Ja mikä tärkeintä sade antaa elinvoimaa myös luonnolle. Ei se ehkä sittenkään ole hullumpaa kun sataa. Vaikka edelleenkin pidän enemmän niistä aurinkoisista ja lämpimistä
 päivistä. :)

Auringonsäde

Sain isältäni viime syksynä Akillejansiemeniä ja ne saivat jo syksyllä kovan kasvuvauhdin päälle. Nyt sitten saan nauttia sen upeasta kukinnosta. Minulla ei ole hajuakaan mitä lajikkeita minulla on penkissä sekoitettuna, mutta innolla ja ilolla seuraan mitä sieltä seuraavana puhkeaa auringon lämmittäessä kukkaan.

Auringolla on ihmeellinen voima saada kaikki kasvit kasvamaan lämmöllään. Tietenkin tarvitaan myös hiukan sadetta jotta elinvoima on taattu. Uskon myös ihmiselämässä siihen että aito lämpö ihmiseltä toiselle, auttaa jaksamaan vaikeinakin aikoina. Siihen ei vaadita hienoja sanoja ja suuria tekoja. Vain pieni ele siitä että välittää tai yksi lohduttava sana. Vain se pieni auringonsäde jotta pimeyden keskellä on jotain jota kohden kulkea.

Ikuisena maailmanparantajana (muka, mitä se parannus sitten lieneekin) ajattelen: olisi mahtavaa jos edes joku tämän postauksen lukija veisi myös auringonsädettä eteenpäinkin. Pieni hymy vieraalle ihmiselle voi kummasti lämmittää.

Paljon aurinkoa jokaisen kesään!