Lämmintä ja tunnelmallista Joulua!

Kiitos kuluneesta vuodesta! Vuodenvaihteessa tulee kuluneeksi tasan vuosi siitä kun aloitin blogini kirjoittamisen. Paljon on tähän vuoteen mahtunut, niin iloa kuin surua sekä niitä hetkiä jolloin arjen aherrus on täyttänyt päivän ilman suurempia tunnemylläköitä. Eli lyhyesti sanoen voisin sanoa että vuoteen on mahtunut elämää. Koen kuitenkin näiden kaikkien kokemusten olleen tarpeen juuri minulle, jotta voin oppia siitä ja kasvaa taas hitusen ymmärtävämmäksi ihmiseksi.

Ihanaa joulua!

Älä häpeä tietämättömyyttäsi

Törmään aina silloin tällöin ihmisiin jotka pelkäävät kysyä jos eivät tiedä johonkin vastausta. Itsekin koen kysymisen vaikeaksi etenkin silloin, jos minun omasta mielestäni kuuluisi tietää kyseinen asia. On vaikeaa myöntää ja hyväksyä se, ettei aina tiedäkään kaikkeen vastausta. Tämä myöntäminen ja hyväksyminen on kuitenkin avain sille, että voi oppia uutta. Jos ei koe tai ymmärrä tarvitsevansa lisätietoa tai ymmärrystä, ei oppi mene perille vaikka sitä kaataisi päähän. Toinen oppimisen este on se, jos tietää tarvitsevansa lisätietoa, mutta ei osaa tai uskalla kysyä. Tässäkin vanhat sanonnat: "Kysyvä ei tieltä eksy" ja "Se joka kysyy on hetken tyhmä, se joka ei kysy on aina tyhmä", käyvät kyllä järkeen.

Hunoo asia ei siis suinkaan ole se, että kysyy jos jotain ei tiedä, vaan se että ei tiedä eikä uskalla kysyä, esimerkiksi sen vuoksi, että näyttäisi jonkun silmissä tyhmältä tai osaamattomalta.

Katso myös ympärillesi

Eilen kävellessäni kirjastolta bussipysäkille, havahduin siihen miten katse vain hakeutui kohti maata. En yleensäkään tuijottele ohikulkevia ihmisiä, mutta katselen kuitenkin ympärilleni. Ehkä se johtuu myös siitä, kun nautin kuvaamisesta, otan myös kuvia silmilläni kaiken aikaa. Eilen kuitenkin katselin vain maata. Kuljin alueella jolla on aivan ihania vanhoja porrasaskelmia sekä vanhoja taloja. Katuja reunustaa myös vanhat aidat ja puut. Jostain mielen sopukasta tuli silloin mieleen tämä ajatus. 

Sen lisäksi että voi kauniita maisemia tai yksityiskohtia jäädä näkemättä, voi jokin kaunis tapahtuma mennä ohitse. Samalla reissulla näin hyvin iäkkään pariskunnan, joka toisiinsa nojaten kulki verkkaista tahtia eteenpäin. Tämä tosin oli sen jälkeen kun olin huomannut katsovani vain tien harmauteen ja nostanut katseeni siitä. Asiaa voi myös ajatella kuvaannollisesti. Jos keskittyy liian intensiivisesti omaan itseensä ja elämäänsä, voi paljon hyviä ja kauniita asioita mennä ohitse. Tietä voi kulkea katsomatta suoraan siihen.

Seuraava askel

Tämä ajatus liittyy niin konkreettisiin askeliin kuin kuvaannollisestikin. Joskus on vain vaikea ottaa se seuraava askel joka on tullut eteen. Se askel voi olla välttämätön eikä ole valittavissa silloin toista tietä. Ehkä askeleen ottamista helpottaa se että käy läpi asiat mitä tuo askel saa aikaan. Ehkä astut "juuri siihen itseensä" tai kompastut askelmalla, mutta voit aina nousta ylös ja puhdistaa "sen" sotkun kengästäsi. Askelmien päässä näet kannattiko askel. Joskus voimme tehdä myös vääriä valintoja, mutta tien päähän ei näe ennen kuin matka on kuljettu, joten itselleen täytyy myös antaa anteeksi. Vääristä valinnoista myös oppii. Tärkeää on punnita, tällä hetkellä mitä vaihtoehtoja on ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat.

Tuosta kuvasta tahdon sanoa, että vaikka tämä ajatus jotenkin mielestäni sopii tähän kuvaan, niin siitä huolimatta olisin itse halunnut kulkea juuri nuo portaat ylös ja nähdä mitä niiden yläpäässä on. Siitä huolimatta että portailla todellakin saattoi olla ihmisten tai eläinten tuotoksia. Rakastan vanhoja kapeita kujia ja konkreettisesti seikkailua tuntemattomaan.:) Ehkä se luo vastapainoa sille kun muuten, sisäisesti, olen niin pysyvyyttä ja turvallisuutta rakastava.

Tämä on samalla minun blogini 100. postaus joten voitte jokainen juhlistaa sitä ajattelemalla omaa itseäsi ja tätä hetkeä. Millainen tämä hetki on? Nauti hetkestä sillä se hetki on nopeasti poissa. Tulee varmasti muita hetkiä, muistan kuitenkin jostain lukeneen erään kirjoituksen aiheesta.Kirjoittaja kertoi ikuisesta kiireestä ja "sitten kun" -ajattelusta. Kunhan minä olen siinä ja siinä elämänvaiheessa, niin sitten alan elää tässä hetkessä. Ennen kuin ihminen huomaakaan, elämää on pitkästi takana eikä välttämättä enää kovin pitkästi edessä. Hetket ovat menneet ohitse haaveillen vain tulevasta. Jos tässä vaiheessa ymmärtää alkaa elää hetkessä niin hyvä, mutta voi myös käydä että sitten aletaankin elää "voi kunpa"-elämää. Voi kunpa olisin silloin tajunnut, nyt olen jo liian vanha siihen ja siihen. Kun ottaa vastaan elämän sellaisena kuin se vastaan tulee, kaikissa väreissä, ja elää sen hetken niin mukaan saa paljon enemmän. Niin pitkään kuin on elämää, ei ole myöhäistä alkaa elää hetkessä.

Helmiä sinun hetkiisi!

Hoida rakkautta

Olen monensti kuullut sanontoja tapaan: "Niin makaat kuin petaat.", "Niität sitä mitä kylvät." tai "Sitä saa mitä tilaa." Tällaisista pohdinnoista syntyi tämä runokyhäelmä-mikälie. Ehkä kuitennkin tämän ajatus on tärkein. Kun jakaa hyvää niin joskus se poikii lisää hyvää.