Tämä ajatus liittyy niin konkreettisiin askeliin kuin kuvaannollisestikin. Joskus on vain vaikea ottaa se seuraava askel joka on tullut eteen. Se askel voi olla välttämätön eikä ole valittavissa silloin toista tietä. Ehkä askeleen ottamista helpottaa se että käy läpi asiat mitä tuo askel saa aikaan. Ehkä astut "juuri siihen itseensä" tai kompastut askelmalla, mutta voit aina nousta ylös ja puhdistaa "sen" sotkun kengästäsi. Askelmien päässä näet kannattiko askel. Joskus voimme tehdä myös vääriä valintoja, mutta tien päähän ei näe ennen kuin matka on kuljettu, joten itselleen täytyy myös antaa anteeksi. Vääristä valinnoista myös oppii. Tärkeää on punnita, tällä hetkellä mitä vaihtoehtoja on ja miten ne mahdollisesti vaikuttavat.
Tuosta kuvasta tahdon sanoa, että vaikka tämä ajatus jotenkin mielestäni sopii tähän kuvaan, niin siitä huolimatta olisin itse halunnut kulkea juuri nuo portaat ylös ja nähdä mitä niiden yläpäässä on. Siitä huolimatta että portailla todellakin saattoi olla ihmisten tai eläinten tuotoksia. Rakastan vanhoja kapeita kujia ja konkreettisesti seikkailua tuntemattomaan.:) Ehkä se luo vastapainoa sille kun muuten, sisäisesti, olen niin pysyvyyttä ja turvallisuutta rakastava.
Tämä on samalla minun blogini 100. postaus joten voitte jokainen juhlistaa sitä ajattelemalla omaa itseäsi ja tätä hetkeä. Millainen tämä hetki on? Nauti hetkestä sillä se hetki on nopeasti poissa. Tulee varmasti muita hetkiä, muistan kuitenkin jostain lukeneen erään kirjoituksen aiheesta.Kirjoittaja kertoi ikuisesta kiireestä ja "sitten kun" -ajattelusta. Kunhan minä olen siinä ja siinä elämänvaiheessa, niin sitten alan elää tässä hetkessä. Ennen kuin ihminen huomaakaan, elämää on pitkästi takana eikä välttämättä enää kovin pitkästi edessä. Hetket ovat menneet ohitse haaveillen vain tulevasta. Jos tässä vaiheessa ymmärtää alkaa elää hetkessä niin hyvä, mutta voi myös käydä että sitten aletaankin elää "voi kunpa"-elämää. Voi kunpa olisin silloin tajunnut, nyt olen jo liian vanha siihen ja siihen. Kun ottaa vastaan elämän sellaisena kuin se vastaan tulee, kaikissa väreissä, ja elää sen hetken niin mukaan saa paljon enemmän. Niin pitkään kuin on elämää, ei ole myöhäistä alkaa elää hetkessä.
Helmiä sinun hetkiisi!
Tämä on samalla minun blogini 100. postaus joten voitte jokainen juhlistaa sitä ajattelemalla omaa itseäsi ja tätä hetkeä. Millainen tämä hetki on? Nauti hetkestä sillä se hetki on nopeasti poissa. Tulee varmasti muita hetkiä, muistan kuitenkin jostain lukeneen erään kirjoituksen aiheesta.Kirjoittaja kertoi ikuisesta kiireestä ja "sitten kun" -ajattelusta. Kunhan minä olen siinä ja siinä elämänvaiheessa, niin sitten alan elää tässä hetkessä. Ennen kuin ihminen huomaakaan, elämää on pitkästi takana eikä välttämättä enää kovin pitkästi edessä. Hetket ovat menneet ohitse haaveillen vain tulevasta. Jos tässä vaiheessa ymmärtää alkaa elää hetkessä niin hyvä, mutta voi myös käydä että sitten aletaankin elää "voi kunpa"-elämää. Voi kunpa olisin silloin tajunnut, nyt olen jo liian vanha siihen ja siihen. Kun ottaa vastaan elämän sellaisena kuin se vastaan tulee, kaikissa väreissä, ja elää sen hetken niin mukaan saa paljon enemmän. Niin pitkään kuin on elämää, ei ole myöhäistä alkaa elää hetkessä.
Helmiä sinun hetkiisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti