Vaikka tämä sanonta on ehkä hiukan liiankin kulunut joidenkin mielestä, se kuvastaa mielestäni mainiosti ajatusta joka sen takana on. Ihmisen täytyy olla kotonaan omassa itsessään, jotta voi tuntea olevansa kotona myös fyysisessä ympäristössä.
Asiaa voi myös ajatella toistakin kautta. Ihmisiä ja paikkoja joita rakastamme tekevät olon kodikkaaksi. Sen huomasin myös matkallani, jolta kotiuduin vasta eilen illalla. Sain viettää joulun välipäivät ja uudenvuodenaaton monien rakkaiden ihmisten kanssa. Viihdyn myös paikassa jota kutsun kodikseni, ja oma sänkyhän se paras paikka on pitkän reissun jälkeen. :) Rakastan monia asioita, joka siis tarkoittaa että sydämenikin on monessa paikassa.
Ehkä koti on myös hetkessä. Itse olen nimittäin kokenut hetkiä, jotka ovat saaneet tuntemaan oloni kodikkaaksi, paikoissakin joissa en odottanut tuntevani niin. Joskus taas paikka, jossa odotin kokevani oloni kodikkaaksi tuntuukin vieraalta.
Tuo kesäinen kuva edustaa minulle hetkeä, jossa tunsin olevani hetken kotonani, vaikka olin kaukana talosta jota kutsun kodikseni. Sorsaemo kolmen poikasensa kanssa taisi tuntea samoin, sillä ne ottivat päivätorkut metrin päässä minusta, lämpimällä rantahiekalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti