Mielikuvitus

 Tuo yksinäinen untuva oksalla sai mielikuvituksen lentämään. Olisin halunnut liittää jonkun mielikuvaa avaavan runon tähän mukaan, mutta en löytänyt yhtäkään sopivaa. Ja valitettavasti omat taidot eivät riitä tuosta vain runon keksimiseen. Tässä kuitenkin yksi runo joka sopii hyvin syksyyn.

 Syksyllä

Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
Rannalla istuen tuijotan  syksyn koruja
ja hyvästely humisee puissa.
Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen on varma.
Siksi on uni kevyt, kun nukahdan, käsi pään
 alla.
Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni
ja erään äidin suun sydäntäni vasten:
nuku ja uinu, lapseni, sillä aurinko on poissa-

Edith Södergran (suom. Uuno Kailas)