Tämä kuva ja teksti kertoo ehkä puolestaan, vaikka tietysti tulkinnallisuuttakin on. Mutta jokainen tulkitkoon omaan elmäänsä sopivalla tavalla tämän. Aina sanat eivät riitä kertomaan sitä miltä tuntuu.
Minulle tämä kuva ketoo kipeää tarinaa. Jotenkin sen tummat sävyt ja karikot veden alla sekä kivikko tuovat mieleen tuskan ja kivun ja siitä kumpusi myös muistoja hetkistä kun sanat eivät ole riittäneet. Aina ei tarvitsekaan sanoja, vaan läsnäolo ja kosketus auttavat eteenpäin.
Jonkun toisen silmissä tämä taas saattaa näyttää hyvinkin rakkaudentäyteiseltä kuvalta, joten tässä tilanteessa sanat eivät riitä kertomaan esimerkiksi miten paljon rakastaa, tai miten tärkeä toinen on. Meillä ihmisillä kun on taipumus tarkastella asioita omaan elämän ja sen hetkisten tunteiden valossa niin luultavasti eri elämäntilanteissa ja hetkinä tulkitsemme asioita eri tavalla.
Näen kuvassa kuitenkin myös toivoa paremmasta, sillä karikko päättyy ja aurinko värittää jo veden pintaa. Ja se voisikin kertoa siitä miten se että saa tukea vaikeana hetkenä auttaa kohti parempaa huomista.
Minulle tämä kuva ketoo kipeää tarinaa. Jotenkin sen tummat sävyt ja karikot veden alla sekä kivikko tuovat mieleen tuskan ja kivun ja siitä kumpusi myös muistoja hetkistä kun sanat eivät ole riittäneet. Aina ei tarvitsekaan sanoja, vaan läsnäolo ja kosketus auttavat eteenpäin.
Jonkun toisen silmissä tämä taas saattaa näyttää hyvinkin rakkaudentäyteiseltä kuvalta, joten tässä tilanteessa sanat eivät riitä kertomaan esimerkiksi miten paljon rakastaa, tai miten tärkeä toinen on. Meillä ihmisillä kun on taipumus tarkastella asioita omaan elämän ja sen hetkisten tunteiden valossa niin luultavasti eri elämäntilanteissa ja hetkinä tulkitsemme asioita eri tavalla.
Näen kuvassa kuitenkin myös toivoa paremmasta, sillä karikko päättyy ja aurinko värittää jo veden pintaa. Ja se voisikin kertoa siitä miten se että saa tukea vaikeana hetkenä auttaa kohti parempaa huomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti