Siksi joskus, koska aina ei näin ole. Ja nyt puhun pääasiassa abstraktilla tasolla sateesta. Joku viisas on sanonutkin että itkeminen puhdistaa ilmaa. Oma kokemus on ettei se aina päde vaan siihen tarvitaan muutakin. Riippuu tietenkin paljon siitä onko itkun aiheuttaja joku asia tai ihminen vai vain elämän yleinen kurjuus. Toki joskus pieni itku elämän apätoivoisuutta tai jotain muuta ongelmaa kohtaan voi helpottaa sitä ahdistusta mitä on sisälleen kerännyt.
Niin siis pohja-ajatus kuitenkin on tuossa kirkkaammissa väreissä että kun asioiden todellinen puoli jää peittaan se pölyn alle mitä tunteet saavat aikaan, niin kun ne tuntees saa itkettyä ulos, niin ehkä hahmottaa sen todellisuuden hiukan kirkkaammin. Eikä asiat olekaan lopulta niin huonosti (tai sitten ne on vielä huonommin :).
Hmmm....Nyt huomaankin liikkuvani alueella jota en ole hirveän syvällisesti omassa mielessäni pohtinut ja jäsentänyt. On hurjan vaikea koota tästä ajatussekamelskasta jäsenneltyä kokonaisuutta. Ehkä pohdin tätä joskus kun sen aika on, enemmän ja päivitän lisää tähän alle ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti